Nyt on keikka koettu ja voi jopa sanoa parhaaksi päiväksi tähän astisessa elämässä. Kannatti todellakin elää 21 vuotta tämän kokemiseen! Keikalla oli hyvä fiilis, säilynyt tähän asti.

Aamulla 10:22 junalla Jyväskylästä Helsinkiin ja siellä syömään, taksilla Sokos hotelliin Pasilaan ja siellä rauhoittuminen ja vatsan täytteen sulatus. Oltiin jopa sopivan lähellä Helsingin Jäähallia, ei tarvinnut pitkää matkaa tallustella. Jonoa oli ehtinyt kerääntyä, mutta ovimiehet tekivät työnsä esimerkillisesti ettei kauaa tarvinnut pakkasessa seistä :) Sisällä ensimmäisenä keikan antimiin käsiksi ja Nightmare-paita matkaan silikoni-rannekkeen kera. Porukkakin keikalla oli mahtavaa ja avointa, ei turhia ujosteluja tai v-ittuilua päin naamaa.

Narikalla oli vähän vain hidasta menoa, kun porukat alkoivat takkeja ja kamojaan viemään parempaan säilöön. Työtäänhän kaikki tekivät hiki hatussa, ei siinä mitään. Se oli yllätys, että takin takaisin hakemisesta pikaisesti sai pulittaa euron. Autoin sitten yhtä kaveria sponssaamalla tämän pienen tilanteen, pitäähän keikka-tovereita auttaa. Kaverin ladatessa nikotiinia ulkona odotin ja katselin huvittuneena vääristä ovista ulos yrittäjiä ja pari kertaa ohjasin oikeille oville. Eniten huvitti, että minun luultiin olevan töissä.

Päästyä kentälle ensimmäisenä kuultiin lämppärinä ruotsalaista Corrodedia. En tiedä muista, mutta saivat lämmitettyä minua ihan tarpeeksi. Nauratti, kun laulaja käski päästämään ääntä ja jatkoi: "Come on you motherfuckers, you can do better than that!" No, lisää ääntä jätkille, ei siinä mitään.

Odotus kävi tuskalliseksi, missä bändi, missä bändi? Arvelinkin, että tulisi hankaluuksia nähdä 180 cm lähenteleviä jätkien takaa, mutta sainpahan edes hyviä paloja. Meno oli hullua parhaiten sanottuna, kun toisesta suunnasta tulee tönimistä ja jatkui pian takaisin vastakkaisesta suunnasta. Who the hell started it up? Porukka tosin oli jo pikku maistissa, joten yllättävää se ei ollut. Ainut ongelma oli se, että jäin niiden 180 senttisten väliin ja haukoin happea sen jälkeen. Hikoilinpa muutaman litran pois :D Nightmaren jälkeen saatiin kuunnella Critical Acclaim, Welcome to the Family, So Far Away, Beast and a Harlot, Bat Country, Buried Alive, God Hates Us, Seize The Day, Unholy Confession, Afterlife, sekä Almost Easy. En ole varma jäikö jokin välistä...

En muista minkä kappaleen aikana se oli, mutta taas töniminen alkoi ja päätin kerrankin jättää sen 30 senttiä väliä edessä olevaan. Fiksu veto, sillä joukot kaatuivat edestä kauniisti suoden minulle täyden näkyvyyden lavalle. En minä aikaa säästellyt vaan jatkoin hyvillä mielin.

Seize the Dayssä oli pakko nostaa hattu päästä ja heilutinkin sitä n00bina koko kappaleen ajan. Tukka oli hiestä märkä ja varmasti hemaiseva, mutta ei se mitään. Toiveissa oli kuitenkin, että pitäisi kuulla A Little Piece of Heaven, Dancing Dead tai Seize the Day. Sain toiveeni ja kiitinkin siitä.

Haikeat tunnelmat keikan jälkeen, mutta parempaa päivää ei voisi toivoa. Lempi bändi ollut jo viimeiset kaksi vuotta ja viimein pääsi näkemään livenä. Jos onnistun jouluna rahaa samaan niin laitan possuun säästöön ja odottelen seuraavaa keikkaa nätisti. Opiskelijana kun ei ole koskaan liikaa rahaa sukan pohjalla. Ainut ongelma on siinä saanko pidettyä ne käteiset jemmassa. Satasen jos isältä saisi niin sillä pärjäisi edes lipullisen verran...

Se keikasta nyt kuitenkin...

Nyt olen sitten taas kurkku kipeänä. En tiedä tulinko sitten keikan hikisistä miehistä kipeäksi vai nyt suurista pakkasista täällä Jyväskylässä. Luultavasti pakkasista sillä mitään merkkejä ei Helsingistä tultua ollut. No jaa, mitään tärkeää ei ole tapahtumassa kuitenkaan joten saanen nyt levätä jonkin aikaa. Silmälääkärinkin olin maanantaille varannut ja jestas! 80€ sitten siitä reissusta pulitan, mutta en ole vuosiin siellä käynyt. Olisi siis korkea aika. Olen harkinnut ja testannut piilolinssejä. Nyt sitten ajattelin sellaiset hankkia. Silmälaseissa ei tietenkään mitään vikaa ole, mutta niiden pito ärsyttää silmien välissä. Hiertymät tuntuvat ahdistavilta ja piilarit sopivat paremmin liikkumiseen. Tiedä sitten, näin ainakin omasta mielestäni.

Kemian uusinta uhkaa ensi viikolla, enkä odota sitä mitenkään innolla. Kemia on aiheuttanut liikaakin päänvaivaa, olen ehkä liian tyhmä tajuamaan sitä Pitää vaan välttää alaa jossa sitä tarvitaan tai lukea kuin elämä riippuisi siitä. Raha-asiat jos saisin kuntoon, oli tällekin päivälle suunnitelmia, mutta ne menivät pieleen kiitos kurkkukivun. -Huoh- nuorten elämä ei ole helppoa, mutta parhaansa on pakko yrittää. En minä ainakaan jää vollottamaan vaan yritän saadakin asioita tehtyä. Turhaa jättää asioita tekemättä ja valittaa, kun ei silloin aikanaan tehnyt sitä ja tätä. Itseämme varten me loppupelissä elämme. Täten siis teen kaiken minkä haluan jotten myöhemmin kadu sitä etten tehnytkään ja koko elämä on mennyt ohitseni. Toivon, että jokainen elää jokaisen päivän hyvin ja niin ettei kadu mitään. Niin minä ainakin teen.

Peace